Tietoa hirvikärpäsistä

Hirvikärpänen levisi Venäjän alueelta Suomen kaakkoisosaan 1960-luvun loppuun mennessä. Laji on levinnyt nopeasti muualle Suomeen kuluneen vajaan viidenkymmenen vuoden aikana ja nykyisellään sen esiintymisalue kattaa koko eteläisen ja keskisen Suomen. Pohjoisimmillaan sen elinalue ulottuu jo poronhoitoalueen eteläreunoille asti. Vauhdikkaasti levinneillä hirvikärpäsillä ei ole Suomessa käytännössä juuri yhtään luontaisia vihollisia.

Hirvikärpänen on ruskeahko, kooltaan 6–7 mm täikärpäsiin kuuluva hyönteinen. Ruumiinrakenteeltaan litteän hirvikärpäsen kitiinikuori on sekä joustava että kova. Hyönteisen tappaminen edes sormien välissä on vaikeaa. Käytännössä vain painaminen kynnellä alustaa vasten murskaa kitiinikuoren ja tappaa kärpäsen.

Hirvikärpäset kiusaavat metsissä liikkuvia normaalisti elokuun alun ja lokakuun välisenä aikana. Runsaimmillaan laji on elokuun puolivälin ja syyskuun puolivälin aikana hirvikärpästen kuoriutuessa. Tyypillisesti kärpäsiä on siellä, missä hirviäkin liikkuu.

Hirvikärpänen lisääntyy vain hirvieläimissä, mutta koska se suunnistaa isäntäeläimeen käytännössä vain lämpöaistinsa avulla, se erehtyy usein kohteesta. Ihminen on riittävän iso lämmin kohde hirvikärpäselle samoin kuin kotieläimet koiraan asti.

Lennettyään vaatteille, iholle tai hiuksiin hirvikärpänen pudottaa siipensä ja pyrkii piiloutumaan suojaiseen paikkaan.